tag:blogger.com,1999:blog-81026179508121429542012-01-31T22:27:50.206+02:00KUUSIMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.comBlogger4321100tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-44738967484166117712012-01-29T15:04:00.001+02:002012-01-29T15:04:34.094+02:00Diplomaatti, 4 vKun Paju pikkuinen joutuu Angry Birds pelissä vaikeuksiin hän huutaa alakerrasta:
"Timotei!
Timotei!
Voisiko, kiitos, tämän perheen paras Angry Birdsin pelaaja tulla kokeilemaan tätä yhtä tasoa?"
Kyllä se yleensä voi.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-46079868280682684552012-01-27T17:19:00.000+02:002012-01-27T18:21:15.573+02:00Kiukkuinen äksy osittaisella hoitovapaalla? (tai Pelkoja työetiikkapohdintojen taustalla)Kun on kiire, voi sanoa: aion tehdä, mutta kun ei ole aikaa.
Jos aikaa on, eikä siltikään tee, aikailee.
Ja aikailemistaan peitelläkseen keksii ehkä jotakin muuta.
On hiukan pelottavaa ostaa aikaa.
Jos ajan on myynyt valmiiksi, velvoittanut ja valjastanut itsensä,
tietää sentään pysyvänsä ainakin sen ajan osalta poissa pahanteosta, kuten sanonta kuuluu.
Entä jos ajan ostaa itselleen,
eikä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-60360315768299932662012-01-25T19:55:00.001+02:002012-01-25T19:55:53.197+02:00Ei mitään tylsyyden pohjalukemiaAlkuviikon Timotei oli kotona meidän muiden tautisten kanssa.
Tänään hän oli eskarissa. Selitin opettajille, että Timoteillä taisi olla eilen jo aika tylsää,
kun muut olivat aivan velttoja ja valjuja.
Autossa Timotei tarkentaa asiaa:
Ei mulla oikeestaan ollu niin kamalan tylsää eilen. Mullahan oli ainakin kaksi tekemistä. Ensinnäkin miettiä, että mitä mä tekisin ja toisekseen valittaa siitä, Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-5968838352258447712012-01-24T17:00:00.002+02:002012-01-24T17:00:37.493+02:00AikataskussaNeljäs sairauspäivä alkaa olla takana,
eikä flunssa vieläkään suostu hellittämään.
Minusta tuntuu kuin olisin pudonnut aikataskuun
jossa kaikki lyö tyhjää, aikomukset ja suunnitelmat
ovat lakanneet, televisiosta tulee jotain, eikä ole niin
väliä mitä, poljen paikallaan, odotan milloin
reuna alkaa kantaa jalkojen alla.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-33710008804278165242012-01-23T08:30:00.000+02:002012-01-23T08:30:57.531+02:00Tänään kotonaPaju oli hiipinyt yöllä isosiskon viereen,
tärissyt siinä ja nukahtanut onnellisesti.
Aamulla posket hehkuvat ja yskittää.
Tänään olemme siis kotona.
Minä olen jo kolmatta päivää samassa taudissa,
jota mies poti koko viime viikon.
Ulkona on kaunis talvi.
Vietetään tavallista lapsiperheen elämää.
Tehdään ruuaksi pakasteesta ranskalaisia
ja otetaan muutenkin rennosti.
Viikonlopun makasin Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-61553687554028690422012-01-18T19:10:00.002+02:002012-01-18T19:10:54.756+02:00Äkillinen kiitollisuusKassan jälkeen tavarani täyttivät koko tilan.
Yksi jogurttipurkki oli pudonnut vanhan herran ostosten joukkoon.
Yhteen pussiin maidot ja muut kulmikaat.
Pehmeitä sekalaisia toiseen, päälle loput jogurtit.
Pussinrakoihin hämmästystä:
kuinka voi ollakaan niin, että minulla on tämä perhe ruokittavana.
Olen saanut rakastua. Olen saanut lapsen, lapsia.
Miten ihmeellistä,
että elämässä on käynyt näin Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-64109431433987362262012-01-10T19:46:00.000+02:002012-01-10T19:46:02.858+02:00Työetiikka puskee ihon altaHenkinen perintö sanoo, että ihmisen on tehtävä niin paljon töitä, kun pystyy.
Minussa on sodanjälkeisen Suomen ääni, joka sanoo: Tässä on maa ja se on jälleenrakennettava. Työ ei lopu kesken ja jokaisen on tehtävä osansa.
Kuulen tämän äänen myös ympärilläni.
Erityisesti yksi työtoveri jaksaa välillä tuskastua leppoistajiin ja heppoistajiin. Hänen mielestään tätä maata eivät pidä liikkeessä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-41343697881195996332012-01-08T20:08:00.002+02:002012-01-08T20:08:21.770+02:00Lomakuilu
Sunnuntai on pudotus.
On aika luopua lomasta.
Loma oli kolmitahoinen, eikä mikään niistä ollut tavanomainen.
Ensin joulu, sitten sähkötön pimeys
lopuksi lunta ja luisteluretkiä isovanhempien luona.
Eilen pitkä ajomatka
ja tänään tämä asettuminen arkea vastaanottamaan.
alakuloisuutta (täällä on yksinäistä, mies vieläkin matkalla...)
muutoskitkaa (operooliin? huomenna kahdeksalta?)
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-82321428081090955172012-01-06T18:08:00.003+02:002012-01-06T18:08:35.817+02:00Aion olla luotettava
Olen todennäköisesti muiden silmissä
aika luotettava ihminen. Teen työni, pyrin pitämään sanani, en
käänny vähästä ketään vastaan, puhun edessä sitä mitä
takanakin, olen vastuullinen jne.
Minä en vain itse voi oikein hyvin
luottaa itseeni.
Lupaan, mutta en pidä.
Aion, mutta en tee.
Puhun ja arvostan yhtä, mutta teen
toista ja muutan mieleni.
Aloin miettiä, miltä tuntuisi, jos
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-51869898987609495972012-01-05T00:00:00.000+02:002012-01-05T00:00:06.408+02:00Kuinka saat lapsen syömään monipuolisesti?Minulla ruokittavana valikoivia syöjiä:
allergiataustaisia, ruokaapelkääviä.
Kun katan pöperöt pöytään,
joku yleensä valittaa jostain.
Timotei eläisi makaroonilla ja jauhelihalla
ja Paju pelkällä makaroonilla ja ketsupilla,
jos itse saisivat valita.
Aika paljon sitten elävätkin niillä,
vaikka kaikenlaista laita tarjolle, velvoita, lahjo, pakota
maistamissysteemiä on kokeiltu.
Paju voi syödä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-3755369865253199242012-01-02T08:55:00.000+02:002012-01-02T08:55:02.332+02:00Valon rytmiSähkökatkon aikan tulimme tietoiseksi valosta.
Päivät olivat lyhyitä, mutta ne toivat valon.
Lapset alkoivat suunnitella elämää valon mukaan. "Nyt ei voida lähteä, koska vielä vähän aikaa näkee leikkiä legoilla."
Kun sähköt palasivat, aloin kaivata yhteyttä luonnon rytmiin.
Sähkövalon loisteessa luonnon valolla ei ole minulle merkitystä.
Olen irrallinen ja (näennäisen) omavoimainen.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-60023324277090906002011-12-28T16:34:00.003+02:002011-12-28T16:34:53.760+02:00Mitä tuo joulu tullessaan - osa II: Kynttilöitä ja kylmyyttäTapani valkeni lasten itselleen järjestämään elokuvatapahtumaan,
jossa katsottiin Niko lentäjä poika.
Aikuisia pyydettiin pysyttelemään poissa.
Jossain vaiheessa hipsuttelin keittiöön teetä keittämään.
Elokuva katsotiin.
Ulkona tuuli taivutti puita.
Elokuva päättyi. Aurinko oli aloittamassa nousuaan.
Silloin sähköt katkesivat.
Aluksi se tuntui seikkailulta. Luettelin pienimmälle, mikä kaikkiMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-63909994352169064682011-12-25T20:33:00.001+02:002011-12-25T20:33:46.449+02:00Mitä tuo joulu tullessaan?"Tää on ehkä paras joulu, mitä meillä on ollut..." totesi neljävuotias Paju äsken yläkerrassa.
Minulle on ensin joulu
ja sitten loma.
Ja tämä päivä on jo ollut sitä lomaa: kaksi elokuvaa lasten kanssa ja päivä, jolloin puuhalistalla ei ole ollut yhtään mitään.
Jouluaatto oli tunnelmallinen, mutta kuitenkin vielä tekemisten ja vastuun täyttämä.
Jouluaaton aattona tuli itku: yksi ei yhtäkkiä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-81371740543798026452011-12-20T15:08:00.002+02:002011-12-20T15:08:59.982+02:00Joulu rakentuu kotiinTyötoveri kysyy, onko meillä jo tehty joulu kotiin,
entä onko minulla stressiä joulusta.
En oikein osaa vastata.
Hänellä on vielä niin paljon tekemättä.
Minä en tee niitä, mutta kyllä meillekin tulee joulu.
En ole kiireisen stressaantunut,
mutta koen hartioillani joulunrakentajan paineen.
Lahjat ovat kunnossa,
ruokia ei voi ihan vielä tehdä.
Siivota voi aina, joten tuskin se jouluksiMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-26909157951407007712011-12-19T22:13:00.001+02:002011-12-19T22:13:29.704+02:00Huomisesta alkaen rauhoittuvaaTänään sain arvioinnit arvioitua,
ne rästitkin, nekin, joita ei olisi aivan pakko.
Illalla Timotei haluaa puhua joulusta,
Paju kysyy, miksi ei voisi jo olla joulu.
Tämäkin on hyvä päivä, minä sanon.
Huomenna herään aikaisin,
puhun päällimmäiset, odotan.
Illalla sulkeudumme tyttären kanssa mielimusiikkiin.
Päivät ovat harpponeet tähän,
jouluun niin vähän päiviä,
rakastan odottaa, mutta kohta saaMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-34892743757135191462011-12-14T21:53:00.000+02:002011-12-14T21:53:06.941+02:00Päiväkodin jälkeen ajelullaTänään ajoimme lasten kanssa pienen reitin jouluvaloja katsomassa.
Pieni juttu ja silti, jotenkin yllätti, että sellainen tuli mieleen
ja että se oli niin kiva.
Ihan tavallisetkin valot ihmisten pihoissa olivat meidän mielestä ihania.
Tämä jatkaa sarjaa se, mikä on, on myös minulle (kts alla Lyhdyt).Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-11683061382867997062011-12-13T19:30:00.000+02:002011-12-13T19:30:01.191+02:00Joulumieli työn lomassaAamusta asti tein töitä, opetin, korjasin kokeita, opetin taas, muutin pisteitä arvosanoiksi. Kummasti jossakin välissä ehdin miettiä joulua, vielä joulua, sen tulemista, sen tekemistä, muistoja ja ihmeitä lasten mielissä.
Mistä joulu tulee, jos ei lahjoista? Mistä muusta joulu tulee?
Minulle se tulee joulun tuoksuista ja mauista - mutta miten lapsi, joka ei taida pitää yhdestäkään jouluruuasta Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-9318246884286078122011-12-12T18:30:00.000+02:002011-12-12T21:40:59.658+02:00Jouluöitä ja ihmeitä
Tontun taskuun jätettiin joulupukille vietävät kirjeet.
Olisittepa nähneet nuorten miesten ilmeet,
kun he aamulla huomasivat
tontun ottaneen kirjeet!
Tonttu toimii joulukalenterina.
Pienimmän mielestä tonttu on älyttömän viisas,
koska se tietää, mistä jutuista hän tykkää.
Marikki laskee montako yötä jouluun, miettii
ja monenako niistä hän mahtaa herätä keskellä yötä
hipsimäänMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-61921814004021265472011-12-11T18:10:00.001+02:002011-12-11T18:30:32.014+02:00Tavarasaldo
I
Järjestin poikien huonetta.
Täytin neljä muovikassillista.
Kaksi matkasi roskiin: roskia, askarteluja (sniif!), rikki menneitä tavaroita (mur!).
Yksi säkki meni varastoon. Siinä oli ihania leluja, joista pojat ovat jo kasvaneet ohi, mutta joista en raaskinut luopua kokonaan.
Toinen säkki on melkein samansisältöinen, mutta jatkaa matkaansa uusiin osoitteisiin ja uusille lapsille.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-40234711906321783212011-12-08T21:01:00.001+02:002011-12-08T21:19:24.748+02:00LyhdytAjan joka päivä pienen pihatien ohi.
Kun ilta alkaa hämärtyä, töistä paluun aikoihin tien molemmin puolin on lyhtyihin sytytetty kynttilät.
Taloon on tieltä matkaa, tuskin kynttilät näkyvät sisälle.
Eilen katsoin talon valaistuja ikkuinoita ja mietin kynttilän sytyttäjää.
Odottaako hän tulijaa ja käy viemässä valon hyvissä ajoin?
Kuka on tulossa - puoliso tai rakastettu, tytär koulusta, poika Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-9378330306611440652011-12-01T18:25:00.001+02:002011-12-01T18:54:14.718+02:00MieliasioitaMarikka haastoi miettimään lempiasioita synkeän ja ankean vastapainoksi.
Minun lempiasioitani ovat:
Mökkijärven ranta. Ei vaadi selitystä :-)
Neulasinen metsäpolku, muukin luonnossa kulkeminen, jota teen liian vähän. Kuljen asfaltilla ja silläkin enemmän neljän pyörän päällä.
Lasten silmiin katsominen. Tätä teen liian vähän, koska olen kiireinen ja unohdan.
Kirjat (jotka ovat pitkiä kirjeitäMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-85467690435215921052011-11-30T22:26:00.001+02:002011-11-30T23:00:38.977+02:00Perhe, josta tulin, tulee minuunÄiti ja isä olivat meillä yhdessä vähän yli pari vuorokautta.
Isä on hyväntahtoinen ja hyvä, mutta hänen läsnäolonsa värittää kaiken hänen sävyillään.
Painoin oven kiinni heidän jälkeensä
ja huokasin
surusta, huolesta, yksinäisyydestä, helpotuksesta...
Olen heille kiitollinen ja silti koen heidän painonsa
ja menetykset,
niiden painoa en uskalla kokea kuin harvoin,
kun ne pakottavat itsensä esiinMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-37789686350334119912011-11-27T22:40:00.001+02:002011-11-27T23:03:59.482+02:00TyömietteitäKuuntelin kirjailijan haastattelua. Hän ei tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin, koska sillä ei ole mitään hyviä seurauksia.
Olin joskus terveyskeskuksessa siivojana. Joka päivä samaan aikaan olin samassa kohdassa käytävää tekemässä samaa asiaa. Siivouskopin seinällä oli paperi, johon oli merkitty työvaiheet ja aikataulu. Ne toistuivat samoina päivästä toiseen.
Jos olisin siivooja, saattaisinMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-72055934533351828442011-11-24T10:59:00.001+02:002011-11-24T11:11:17.096+02:00Mitä kuuluu, Marikki?Intensiivinen opetusjakso on takana.
Kaikesta työstä huolimatta olen lukenut kaksi kirjaa, joiden ajatukset ovat olleet tulleet lähelle ja muuttaneet minua.
Minulla on asioita rästissä. Olen väsynyt ja innostunut,
ja samalla himpun kyllästynyt innostumisiini ja isosti kyllästynyt tulehduksiin ja flunssiin, joiden takia innostumisia ei saa vietyä eteenpäin.
Äiti on täällä ja minulla on Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-3528005010406405952011-11-15T19:43:00.001+02:002011-11-15T19:47:55.901+02:00Tarkkojen hommien miesPaju pistelee lumihiutaleaskartelua päiväkodissa.
Hoitaja kehuu huolellisuutta ja keskittymistä.
"Minusta tulee isona tarkkojen hommien mies,"
sanoo Paju.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-55192560204654198272011-11-10T22:18:00.001+02:002011-11-10T22:21:38.086+02:00KuumeessaPojat ja minä olemme olleet kuumeessa.
Tällä kertaa en ole kipuillut töistä poissaolemista kanssa.
Kuumemittari on kivunnut korkealle, joten vaihtoehtoja ei tosiaan ole ollut,
ja toisaalta nyt meneillää olevat työt ovat jo hyvässä vauhdissa,
ne kestävät pientä häiriötä.
Tämä päivä meni aivan sängypohjalla, jos välttämättömiä huoltopuuhia ei lasketa.
Köllimispäivä :-).
Huomenna ollaan vielä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-26580320108799513642011-11-09T15:33:00.000+02:002011-11-09T15:33:38.493+02:00LuontosuhdeRuokapöydässä:
- Mun lempieläin on lintu.
- Joo, niin munki.
- Ja mun lempilintu on Angry Birds lintu.
Et silleen meillä :-).Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-74779536401015754812011-11-07T21:50:00.002+02:002011-11-07T21:50:32.828+02:00Paju juhlii marraskuussaTänään oli pikkuisen syntymäpäivä.
Juhlissa oli muutama tarkasti valittu vieras.
Timotei pukeutui Tulihirviöksi, Paju kummitukseksi. Minttu oli flamencon tanssija.
Vieraista yksi oli kissa, toinen kiipesi syliin kuin apina.
Takana on neljä vuotta elämää kolmen lapsen kanssa.
Olen vuosipäivästä onnellinen: minulle on alkanut sopia se, että lapset ovat vähän vanhempia.
Tämä on hyvää aikaa (tämäkinMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-45023269718098689352011-11-01T21:26:00.000+02:002011-11-01T22:00:40.040+02:00yksin ei voi ajatella
on ajateltava aukealla
kun muodoton hahmo nousee tuulen mukana ilmaan
on oltava joku, joka sieppaa sen lennosta
ja katsoo sitä avoimesti, hymyillen
aukean reunat täyttyvät läsnäolosta
ne jotka oliva ennen minua ja minun kanssani
ovat minussa:
en voisi ajatella yksin
jos olen onnekas,
joku katsoo minua rohkaisevasti silmiin,
ideat avautuvat minussa,
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-57379387140282620272011-10-31T21:16:00.004+02:002011-10-31T21:16:49.930+02:00On surullista
elää peläten asioita,
joita ei pelkäämällä voi välttää,
käsitellä, eikä kohdata.
Teen välillä niin.
Toisinaan ymmärrän päästää irti.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-24427316177653095252011-10-24T21:27:00.001+03:002011-10-24T21:27:49.918+03:00Kirjoitan runoa
huoneen poikki.
Tekniikan lumoa:
näkymätön silta.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-9373025594274418822011-10-20T13:29:00.003+03:002011-10-20T13:29:51.833+03:00Ei se riitäPaju ei halua jalkapalloharjoituksiin
"koska minä voisin hävitä pelissä".
Illalla kerron Pajulle, että jokainen on jossakin taitava, mutta sitten on niitä asioita, joissa ei ole niin taitava. Ja että se on ihan hyvä niin.
"Ei se riitä minulle," toteaa Paju.
Onko kysymys ohimenevästä vaiheesta
vai syvemmin temperamentista, en tiedä.
Sen tiedän, että lapset miettivät aivan samoja
suuria Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-6889108302185622252011-10-18T07:41:00.001+03:002011-10-18T07:41:56.561+03:00Lapset ovat palanneet
täyttäen elämäni huumorin ja draaman aineksilla.
Tarinoita matkasta,
tarinoita teatterista,
tarinoita tästä hetkestä...
Veljekset, jotka loukkaantuvat, kun toinen ei kuuntele.
Riitaa, joka nousee yhteydenkaipuusta.
Lääkäriaikoja, lääkäripelkoa, voidetta, lääkepurtiloita.
Vitsejä,
syliä,
iltalauluja,
muruja lattialla,
ruokaa, joka ei kelpaa...
Tällaista äidinelämää saan elääMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-1050767362039726482011-10-14T18:52:00.000+03:002011-10-14T20:02:58.789+03:00Syys(loma)pyörreOlen yksin.
Minulla ei ole erityistä syytä tulla nopeasti töistä kotiin.
Eteinen on yhtä siisti tullessani, kuin se oli lähtiessäni.
Voin katsoa elokuvan keskeytyksettä alusta loppuun.
Kuulen jokaisen sanan.
Mitään ei tapahdu, ellen tee sitä itse.
Siirrän syrjään ajatuksia ja tavaroita.
Olen liian levoton laskeutumaan
ja kuitenkin uppoan.
En kutsu ketään kylään.
En mene minnekään,
Viritän Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-69122948695207622322011-10-10T22:01:00.002+03:002011-10-10T22:02:29.295+03:00Paju puhuu runojaSyksy ja kevät
ja kesä
ja talvi
- ne on hyviä aikoja.
Talvella voi leikkiä lumessa
ja niinä muina
voi paistaa mökillä
makkaraa.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-10802379268103252242011-10-10T07:47:00.003+03:002011-10-10T07:47:46.801+03:00Jos kaipaat luovempaa liikettä...
... se onnistuu vaikkapa tulkitsemalla Pajun (3 v) voimisteluliikekarttaa. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-73175048142690800542011-10-09T21:27:00.003+03:002011-10-09T21:27:47.589+03:00Jos jumppakärpänen kutkuttelee...
... aloita jumppahetki vaikkapa näillä Timotein ikuistamilla hyviksi havaituilla liikkeillä.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-47789323644278390122011-10-09T14:32:00.000+03:002011-10-09T14:32:38.821+03:00Olen ollut työn nielemä.
Vasta nyt - mikä on kai hyvä :-).
Ensi viikko ainakin jatkuu samaan tapaan.
Nytkin pitäisi jo oikeastaan tarttua johonkin...
mutta en viitsi murtaa viikonlopun rauhaa,
vaikka sitten käykin niin, että kohta on kiireempi.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-20891747714392629512011-10-02T21:10:00.002+03:002011-10-02T21:10:15.022+03:00Arkisen sunnuntain ajatuksiaVälillä haaveilen siitä, että työ ja muu elämä olisivat selkeästi erillisiä.
Välillä nautin siitä, että niin ei ole.
Tähän sunnuntaihin on mahtunut suunnittelutyötä, päivämäärien etsimistä, ohjelman asettelemista, suuria linjoja ja pieniä valintoja. Kotona on mukava tehdä töitä. Sitä, mitä tein tänään, en haluaisi tehdä muualla.
Ensi viikko näyttää täydeltä - niin myös monet sitä seuraavat Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-8875139422083469362011-09-30T09:03:00.000+03:002011-09-30T09:17:45.356+03:00Kuusi rönsyilee ruokaan
Törmäsin matkoillani minulle ennestään tuntemattomaan blogiin, jossa oli juuri tarvitsemani haaste: October Unprocessed 2011.
Food Rules -blogin Andrew Wilder innostaa ihmisiä syömään perusraaka-aineista valmistettua ruokaa teollisten valmisteiden sijaan. Hänellä on oma määritelmänsä prosessoimattomalle - ns. keittiötesti. Eli sellainen ruoka, jota voisi periaatteessa valmistaa samoista Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-2307159447176897002011-09-27T20:34:00.000+03:002011-09-27T20:34:00.492+03:00itkujoskus lapsen itku tuntuu epäoikeudenmukaiselta rangaistukselta
joskus lapsi uhkaa alkavansa itkemään
on vedettävä rajoja
vaikka itku tulee
ja vaikka ei heti pysty pettymyksen,
suru, hädän ja yksinäisyyden kuulemiseen
vähitelleen
on tultava puiseksi kupiksi, rosoiseksi ja lämpimäksi,
tilavaksi ja lujaksi
on tultava läpikuultavaksi, on oltava tarttumatta
tuskastumiseen, osattava odottamista
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-13965752374388588622011-09-25T22:01:00.001+03:002011-09-25T22:01:33.234+03:00Timotein vuoro... tulla kipeäksi.
Pikkukarhu Timotei menetti voiman ja kiinnostuksen,
juuttui samaan ja oli kyllästynyt,
hengitti raskaasti, melkein liian raskaasti,
mutta nukahti sitten, huokaili vielä,
nosti kuumeen.
Kuuntelin hengitystä
ja mietin, milloin pitää lähteä liikkeelle,
mutta ei tarvinnut, ei vielä.
Pikkukarhu Timotei haroi viideltä käpäliään äitiä vasten,
oli kyllästynyt makamaan, halusi Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-20109623576566580052011-09-24T07:08:00.000+03:002011-09-24T07:08:00.395+03:00Paju haaveilee talvestaOlispa jo talvi! Äiti, millon talvi tulee?
Oisko jo talvi? Ihan huomenna!
Heti talven ensimmäisenä päivänä ostetaan niitä marmeladeja.
Ne on niin ihania. Minä odotan niitä marmeladeja...
Minä syön niitä yhtenä päivänä koko rasiallisen. Minä leikin, että ne on eri värisiä palloja.
Sit mä saisin leikkiä ulkona lumihangissa ja tehdä lumiukon. Nä leikkisin ulkona lumessa koko päivän.
Muistahan, Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-49055861362285928962011-09-23T15:42:00.001+03:002011-09-23T15:42:00.469+03:00syklijuuri kun alan kiintyä
joudun luopumaan
se on myös: hylkään
ja tulen hylätyksi
olen hidas
en ehdi enempää
sanon:
tähän me pääsimme
käännän selkäni
aloitan alustaMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-47361078298198014332011-09-23T08:05:00.000+03:002011-09-23T08:05:00.172+03:00Unen muuntamaaNäen nyt paljon unia.
Unissa on haasteita, enkä koskaan oikein tiedä, kuinka selviän niistä.
Eräänä yönä olin menossa vuodeksi töihin kotiseudulle. Ajatus houkutti,
mutta järjestelyt vaikuttivat hankalilta.
Unet ovat uhkaisia,
vaikka arki on tasaista.
Vähän niinkuin työkin on tuntunut nyt
epämääräisellä tavalla raskaalta, vaikka sitä on ollut kohtuullisesti
ja ryhmät ovat olleet mukavia.
TänäänMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-37095865932816626472011-09-22T18:21:00.001+03:002011-09-22T18:59:48.378+03:00Rakkautta on...Kyselin Riihipirtin Tintaruksen innostamana lapsilta rakkauden kokemisesta.
- Mistä Paju tiedät, että äiti rakastaa sinua?
- Mä oon vaan sen jotenkin arvannu.
- Tekeekö äiti joskus jotain sellaista, josta sulle tulee sellainen olo, että äiti rakastaa sinua?
- Sillon kun mennään päiväkotiin, niin silloin jos saa kattoa aamulla pitkään lastenohjelmia.
Minttu haluaa myös sanoa omansa:
- Minusta Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-51388564832459875602011-09-21T18:29:00.000+03:002011-09-21T18:29:02.769+03:00Paju tapailee kirjallisuuden ydintäPaju etsii kirjaa poikien kirjahyllystä.
Ei mitä tahansa kirjaa vaan tiettyä kirjaa,
jota ei millään meinaa löytyä.
Yritän auttaa kyselemällä kirjasta.
Tiedot ulkoasusta ovat niukkoja.
- Mistä se kirja kertoo? kysyn.
- No...
...elämästä.
Olisi kiva tietää, mikä kirja se oli :-).
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-59485499395160163082011-09-15T22:25:00.001+03:002011-09-15T22:25:35.404+03:00Paju parkuu, Paju puheleePaju sai tänään allergisen reaktion.
Hän pitää porkkanaletuista, siis ihan niistä einesporkkanaletuista.
Niissä on pieniä määriä kolmea hänelle epäsopivaa aineista.
Olemme kokeilleet niitä siedätysmielessä, kun epäsopivat ovat niitä apuaineita.
Tänään Paju söi lettuja ison annoksen.
En ollut keittiössä, joten en tiedä, kuinka paljon kaiken kaikkiaan.
Aika hän alkoi sanoa, että peppuun saattuu Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-90738505423698801722011-09-13T21:19:00.000+03:002011-09-13T21:19:53.920+03:00Meillä tänäänMeillä on ruusuja ja kynttilöitä.
Olohuoneessa on kauko-ohjattava kummitus.
Sen on määrä esiintyä kummitusjuhlissa.
Lattialla on pojan silitetyn paidan lisäksi myttyräisiä vaatteita.
Läksytuokion jäljiltä lattialla on pannunalunen, jonka päälle on terotettu kynää.
Ulkona on mustaa, pelkkää mustaa. Meidän ikkunasta ei näy kenenkään valoja.
Jostain kuuluu autojen hurinaa.
Nurkassa on reppu. Meillä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-42892992849913581262011-09-13T21:09:00.003+03:002011-09-13T21:19:33.779+03:00Iloinen TimoteiMeillä asuu iloinen eskarilainen.
Eskarissa on uusia kavereita. Enimmäkseen tyttöjä.
Muutama erityinen ja vielä sitten lisää.
Timotei naureskelee ja lähtee aamulla keveästi matkaan.
Päivä kuluu värkätessä ja järkätessä,
keinusta hyppiessä, puihin kiipeillessä,
majoja rakennellessa.
Olen iloinen ja yllättynyt. Näin mukava käänne,
kun ennenkin oli hyvin,
nyt taitaa olla vielä paremmin.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-40028082925205260702011-09-11T10:30:00.003+03:002011-09-11T10:30:44.520+03:00YksinkertaisestiOlen miettinyt niin monitaisoisia,
pitää yksinkertaistaa välillä
20-6-2006 kirjoitin:
Tavoitteet
Unen rajamailla selkenee:
Rakastaa.
Ajatella.
Rakastaa.
Ajatella.
Pätee edelleen.
Yksinkertaisesti.
Tai ehkä lisäisin hengittämisen. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-65855220737395665902011-09-11T09:38:00.002+03:002011-09-11T14:42:50.463+03:00Tarina, joka opettaa minuaNuori muusikko* harjoitteli etevän opettajan ohjauksessa. Silti hän oli usein turhautunut harjoitteluunsa. Hän koki edistyvänsä hitaasti. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja epäili harjoittelun olevan lähes turhaa. Eräänä epätoivon hetkenä hän teki listan asioista, jotka hänen tulisi saavuttaa voidakseen kokea itsensä onnistuneeksi muusikoksi.
Kolme vuotta myöhemmin hän harjoitteli edelleen. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-38701389171294903962011-09-10T08:08:00.000+03:002011-09-10T08:12:10.159+03:00Näillä ohjeilla onnistuu aina
Tajusin äkisti, että olen piiloperfektionisti.
Vaikka olen julkilausutusti kohtuullisuuden, levollisuuden ja suhteellisuudentajun ystävä
saatan jossakin tietoisen mielen rajamailla ajatella tekemisistäni vaikkapa näin:
Opetuksen tulisi
olla hyvin suunniteltua,
mutta spontaaniudelle on hyvä jättää runsaasti tilaa.
Opetustilanteiden tulisi
edetä tehokkaasti, aikaa hukkaamatta,
rennon ja Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-73299921078525753272011-09-09T08:22:00.000+03:002011-09-09T08:22:08.042+03:00Seuraavia askeliaAamu aukeaa sumuisena - ulkona ja sisällä.
Lähden töihin,
yritän ottaa rauhallisesti.
Olo on edelleen huono. Otan eilen määrättyjä lääkkeitä.
Tulee olo, että pitäähän niitä nyt edes kokeilla.
Yritän antaan itselleni luvan suoriutua tunneista kohtuullisesti:
siis voinnin huomioon ottaen vaikka vain rimaa hipoen.
Se ei ole ihan helppoa: opiskelijoiden katseet tuntuvat penäävän luottamuksen Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-78772769841642237062011-09-08T20:46:00.000+03:002011-09-08T20:47:04.010+03:00Migreeni matalaks ja muita mietteitäTänään oli migreenipäivä,
kärsin pahoinvoinnista ja muista "sivuoireista".
En pystynyt opettamaan.
Menin iltapäivällä työterveyshuoltoon.
Ajattelin, että olisi hyvä saada vastauksia muutamiin kysymyksiini ja
ohjeet lääkityksestä kerrakin ihan omaan profiiliin sopiviksi.
Odotus, että lääkäristä saa lääkkeitä, täyttyi.
Minulle määrättiin triptaaneja,
tulehduskipulääkettä
ja
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-21550283981494590062011-09-07T18:23:00.000+03:002011-09-07T18:23:39.556+03:00Saa toivoa IIVaikuttaa hyvältä.
Oikein hyvältä:
Voi juurtua ja avartua.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-3397175340390393232011-09-05T21:08:00.001+03:002011-09-05T21:09:18.354+03:00Elämäsi voi olla parempiPoikien leikissä on mainoskatkoja.
Leikin mainos kuuluu näin:
"Osta auto,
niin elämäsi voi olla
parempi kuin ennen!"
Siinä on mainostamisen idea kiteytettynä yhteen lauseeseen.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-21920528018576185722011-09-05T08:37:00.002+03:002011-09-05T08:39:03.852+03:00Saa toivoaTänään on vähän sellainen upporikasta tai rutiköyhää päivä.
Joku jossain meistä kaukana tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat meihin vielä pitkään.
En edes tiedä, milloin kuulen niistä. Hui.
Toivon hyvää.
Toivokaa tekin.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-35447762013500494712011-09-03T21:13:00.001+03:002011-09-03T21:13:45.672+03:00ParadoksaalistaTuon edellisen alavireisen tekstin päivänä pidin oppitunnin, josta sain (oppimispäiväkirjassa) seuraavan palautteen: "Tämä oli ehkä lukioaikani paras oppitunti..."
Salaisuuteni?
Puhuin vähän. Annoin tilaa. Vein itseni pois tieltä.
Opetus?
Tunteet eivät ole kaikki, mitä on.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-5497973589757154972011-09-01T08:27:00.000+03:002011-09-01T08:27:46.342+03:00Olen tyhjä
Minulle ei jää mitään
Teen vaikeita asioita
muiden katseiden alla:
ajattelen ääneen,
yritän puhua tosia
Sanat -
en saa tietää
kuinka niiden käy
Jään yksin,
ei sanoja,
ei ketäänMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-91197852799865361302011-08-29T16:03:00.001+03:002011-08-29T16:03:40.234+03:00PeiliAamulla katsoin itseäni.
Lehdessä kerrottiin ettemme näe itseämme kuten muut.
Katsoin itseäni pelilistä kahden peilin kautta
ja näin kasvoni niinkuin näkisin, jos olisin kasvokkain itseni kanssa.
Suuni oli kummallisesti vinossa.
Näytin surullisemmalta ja haavoittuvammalta
kuin toisessa kuvassani, jonka näen peilistä joka aamu.
Tämänkö muut näkevät minusta?
Tällaisenkö he ovat nähneet Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-84518616294437314372011-08-25T19:52:00.000+03:002011-08-25T22:09:10.611+03:00Ylivirikkeistetty aikuinenKesätauon jälkeen työn kuormittavat tekijät piirtyvät tarkemmin.
Olen liikaa ylivirikkeisissä ja hälyisissä tilanteissa.
Työ edellyttää jatkuvaa tarkkaavaisuuden jakamista.
Työ edellyttää usein intensiivistä ajattelemista JA tarkkaavaisuuden jakamista.
Silloinkin kun teen yksin, teen usein tilassa, jossa on paljon muita ihmisiä,
keskeytyksiä, sananvaihtoja, lyhyitä keskusteluja, uusia Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-58150921873261700172011-08-25T15:54:00.008+03:002011-08-25T15:54:00.238+03:00Neuvoja itselleniMinulle sanotaan: "Haluaisin tietää tämän. Kysy sinä sitä."
Ja: "Nyt kun sanoit tuon meille, niin menepä nyt sanomaan se sille, jonka se pitäisi kuulla."
Toisena päivänä saan sähköpostin: "Oletko jo sanonut sille tästä?"
Joku haluaisi minusta äänitorven.
Joku ajattelee, että minun sanani laskeutuvat paikoilleen napakammin kuin hänen omansa.
Joku ei halua itse kantaa sanomisen riskiä.
Joku Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-43974347079214448612011-08-24T19:19:00.000+03:002011-08-24T19:19:00.729+03:00Tuntuu syksyltäOn koleaa. Tuntuu syksyltä.
Illalla, jos sytyttää kynttilän, sillä on pimeyttä, jota valaista.
Teen taas työtä. Joka päivä
herään, ajan töihin, teen seuraavan asian ja seuraavan.
Timotei on esikoulussa, jonka opettajat eivät tunne häntä ennestään.
Kuulen hänestä sitä, minkä jo tiedän,
mutta jonka uudet silmät poimivat eteeni.
Hän suunnittelee, hän toteuttaa, hänellä on ajatuksia...
Paju Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-88010117346780125562011-08-23T15:57:00.001+03:002011-08-23T15:59:33.954+03:00kirjoittamisen aloittamisestakurkkuni on kipeä
se ei välitä antaa minulle ääntä
muutenkin
haluan katsoa televisiosta englantilaista sarjaa sekä vähän kotimaista - televisiosyksy näyttää ihan lupaavalta - dekkarit tietysti, uutisia unohtamatta
lyijykynät ovat hitaita
minulla on vaikeastiluettava käsiala
aivan varmasti
jossakin on vielä mappeja joiden järjestäminen olisi hyödyllistä - on niin mukavaa, kun paperit pysyvät Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-84866357870712044352011-08-22T20:06:00.003+03:002011-08-23T07:46:31.335+03:00PoissaoloselvityksiäLapsella on illalla kuumetta. Kuume nousee, mutta laskee nopeasti.
Aamulla lapsi on nukkunut hyvin ja vaikuttaa terveeltä.
Mitä teet?
Marikki vie lapsen päivähoitoon.
Päivähoidosta soitetaan puoli kolmelta, että lapsi on kipeä. Mahaan sattuu. Ei vielä tiedetä, onko lapsella kuumetta. Sovitaan, että lapsi haetaan hoidosta mahdollisimman pian.
Mitä päättelet?
Marikki päättelee, että lapsiMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-58562817027569779382011-08-21T09:58:00.000+03:002011-08-21T09:58:00.797+03:00ValaitaTimotei:Me ei voida nähdä valaita, täällä Suomen uimarannoilla.
Voisko Italian uimarannoilla nähdä valaita?
Paju: Voi siellä nähä ainakin kakki. Mä tiedän missä ne on.
Siellä lasten uima-altaassa!
(Hotellin uima-altaan pohjassa oli delfiinien kuvia :-)). Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-13223923105008095442011-08-20T20:02:00.000+03:002011-08-20T20:02:51.119+03:00Perjantai-iltanaVäsymys.
Ilo.
Ensimmäinen opetusviikko on takana. Olen tullut kotiin väsyneenä. Olen ylittänyt rajoja, räpännyt luokassa :-), puhunut totta ja kokeillut erilaisia ääniä. Olen ihmetellyt miten hauskaa tekeminen voi olla ja seuraavassa hetkessä tajunnut, että tällä intensiteetillä en kyllä jaksa. Olen hakenut vähän suojaa. Olen ollut sanaton ja nyt olen tässä.
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-29791619381727667192011-08-20T19:55:00.000+03:002011-08-20T19:55:04.898+03:00Sylissä suru ja suuttumusKun Paju (3 v.) suuttuu minulle hän sanoo:
"Minä en enää ikinä leiki äitin kanssa."
Usein hän painautuu samanaikaisesti syliini
ja yritän lohduttaa häntä. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-19731318201158294952011-08-14T19:56:00.000+03:002011-08-14T19:56:48.100+03:00Tunnustelen päätöstäLuovun siitä, minkä valitsin viisi vuotta sitten, mutta joka ei koskaan avautunut.
Samalla, jollakin tapaa, luovun siitä, minkä olisin valinnut viisitoista vuotta sitten, mutta joka ei avautunut silloin, ei ollenkaan.
Siihen suuntaan minusta ei ollut kulkemaan väkisten, kun vieressä avautui joki, jota pitkin etenin kevyemmin ja nopeammin.
Nyt tuntuu, että reitti on kasvanut umpeen, enkä minä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-53170548402872670252011-08-11T15:20:00.000+03:002011-08-11T15:20:09.237+03:00luen vanhoja sanoja
ja yritän ymmärtää, mihin suuntaan minun pitäisi edetä
kuuntelen koneiden hyrinää, minusta ei avaudu sanoja
ihmettelen ajan säikeitä, jotka yhdistävät
minut siihen, joka olin joskus,
joka olen ja joka en enää ole
viisi vuotta sitten valitsin
nyt en tiedä, miten sen valinnan kanssa eläisin
en osaa ravistaa pois,
en osaa ottaa syliin
luen vanhoja sanoja ja yritän ymmärtää,
Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-80972026790922738232011-08-10T22:29:00.001+03:002011-08-10T22:35:34.423+03:00TyöpäiväMatkalla kotiin
huomaan olevani tyhjä,
huomaan, että tarvitsen laastaria,
minut pitäisi kääriä sideharsoon, että pysyisin ehjänä,
olen oudosti kuopalla,
olen kulunut, minussa on naarmuja.
Olla kiireinen ja täysi,
ärtyinen ja täysi, rättiväsynyt ja täysi,
tarpeellinen, pätevä, tehokas ja täysi.
Odotettua ja turvallista.
Olla kuopalla,
olla pinta täynnä hentoja naarmuja,
kiirehtimättä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-39888744548221421702011-08-10T21:18:00.000+03:002011-08-10T21:18:33.782+03:00Ajatus tietoisuuden reunamilta:
Jos minusta tulee kirjailija,
sitten kukaan ei rakasta minua.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-65585854750676426392011-08-03T19:08:00.000+03:002011-08-03T19:08:12.060+03:00ValmistautumisiaMyyjä ihmetteli, kun ostin niin monta muistitikkua. Tiedän, että on olemassa ulkoisia kovalevyjä. En osta nyt sellaista. Monia taskukokoisia tikkuja. Varmuuskopiojärjestelmä, joka ei jätä pulaan.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-87384176718475213042011-08-03T18:36:00.000+03:002011-08-03T18:36:32.068+03:00Siirtyy edelläEihän siitä tekemisestä viime viikolla mitään tullut.
Tänään kuulin, ettei tarvitsekaan, että on parempi odottaa ja hautoa, katsoa edessä olevat ja oppia ensin niistä.
Ei ihme, ettei avautunut. Ei ollut sen aika. Mielikin teki muuta ja sitä muuta sitten vähän teinkin.
Sitten vierailu mökillä, vierailu koskirannassa, kulhollinen vadelmia, pieni venematka, pitkä automatka takaisin kuunnelen Me Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-16162629037146263162011-07-28T20:55:00.000+03:002011-07-28T20:55:30.093+03:00MontasanaasamassaOlen täällä lasten kanssa, mutta olen poissaoleva äiti.
Lapset ovat levittäneet leikkinsä vanaksi lastenhuoneesta eteisen kautta olohuoneeseen. He leikkivät. Minä haahuilen.
Tänään en tehnyt melkein mitään.
En ole päässyt alkuun siinä, missä pitäisi. Harmittelen ja toisaalta en.
Lehdessä lukee, että kesän keskilämpötila on tähän asti ollut korkein 23 vuoteen. Saisi olla välillä raikasta. EnMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-65461082339981950142011-07-26T17:22:00.000+03:002011-07-26T17:22:01.836+03:00SatusattumusSattuu kummia. Kirjoitan iltapäiväni iloksi sadun ja luen sen lapsille illalla.
Esikoinen kysyy, enkö voisi alkaa kirjailijaksi, satukirjailijaksi.
Keskimmäinen ehdottaa, että kirjoittaisin lisää satuja ja tulostaisin ne kaikki heille kansioon, niin että niitä voitaisiin lukea.
Pienin ei sano mitään. Jaksoi kuitenkin kuunnella.
Aamulla yritän vähän parannella sitä, mutta en oikein osaa.
En Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-21916636263699359352011-07-25T20:21:00.001+03:002011-07-25T20:21:00.993+03:00Kukkiva vankilaAjattelen prinsessoja, jotka nukahtavat rapistuviin linnoihin, joita ruusupensaat ympäröivät. Kuinka he herätessään katsovat vihreää piikikästä vankilaansa, etsivät tietä ulos, tarttuvat mihin tahansa kättä pidempään, ovat silti haavoilla, turhautuvat ja uupuvat maahan, mutta nousevat uudestaan, oksa oksalta repivät tietä päästäkseen sinisen taivaan alle, sinne mistä ruusujen peittämä linna Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-68151826254857576172011-07-24T22:23:00.001+03:002011-07-24T22:25:38.616+03:00Oksasaksille töitäEpävirallisesti viimeisen lomapäivän kunniaksi hautauduin selvittämään joka puolella kasvukauden voimassa versovia epämääräisten paikantamattomien paperien pinoja. Pelkäsin, että ne tukahduttaisivat minut, kuolisin okaiden keskelle muodostuneeseen vankilaan (olin vähän dramaattisella tuulella)--- mutta en sitten tukahtunut, vaan raivasin ja oksastin, karsin, siirsin, säilytin: sain muodot esille,Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-43236625510934035902011-07-14T21:59:00.001+03:002011-07-14T22:00:48.564+03:00Lukemispäiväkirja: OdelmaLuin vihdoin tämän:
Katja Kaukonen - Odelma.
Luin pitkään.
Aloitin talvella. Hain kauniin pienen kirjan tuulen ja lumen keskeltä. Se etsi minulle myyjä, joka ei tiennyt ovatko kirjat aakkosissa tekijän vai kirjan nimen mukaan. Hm...
Kirja oli alusta alkaen erityinen, enkä voinut lukea sitä huolettomasti.
Myös teksti tuntui kutsuvan lukemaan rauhassa, maistelemaan sanoja,
muistelemaan jo Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-53000591514743043182011-06-28T19:41:00.001+03:002011-06-28T19:42:53.479+03:00Luen.
Kirjoittaminen on kuuntelemista.
Kuuntelen muistoja.
Ainekirjoitusvihkoissa oli kannet keltaista ja oranssia,
jonkinlaisia vähä kerrassaan muuttuvia geometrisia kuvioita.
Muistan, mitä ajattelin, kun luin Runotyttöä. Oli itselleni aika armoton. Vedin ennenaikaisia johtopäätöksiä, vaikka osuinkin oikeaan. Ei minusta tullut runoilijaa.
Jostain syystä muistan sen, kun tapasin ehkä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-53884000461403168722011-06-25T20:59:00.000+03:002011-06-25T20:59:41.873+03:00Kuulumisia päästäTänä iltana olen täynnä ääniä ja reagoimista, pyyntöjä, vaatimuksia, kiljumista.
***
Junassa ystävällinen nainen tuli sanomaan:
On niin ihana... nuo lasten äänet, ne ovat kuin laulua kuulisi.
Neljän tunnin matkan aikana kaivoin reppua uudelleen ja uudelleen,
jotta matka kuluisi pojiltani hyvin, jotta viihtyisivät ja jaksaisivat.
Jaksoivathan he. Toivat iloa - minulle ja niille neljälle, jotkaMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-48896908081324404432011-06-25T11:02:00.000+03:002011-06-25T21:03:17.107+03:00JuhannusaattoJuotiin glögiä ja syötiin pipareita.
Aika hilpeät pikkujoulut oli.
Ehkä valtakunnan ensimmäiset.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-22263016338555226292011-06-20T20:21:00.001+03:002011-06-20T20:21:00.365+03:00Leikki on parastaItaliassa menin Pajun ja Timotein kanssa pieneen puistoon:
kuuma aurinko, osin kuivunutta ruohoa, kaksi liukumäkeä, joissa toisessa kiipeilyteline. Istuin sivussa. Pojat leikkivät. Leikissä syntyy tarina eksyneistä pojista, joita pelottava akka yrittää ottaa vangiksi. Pojat ovat kuitenkin neuvokkaita ja selviävät akan juonista.
Minä istun ruoholla auringossa ja luen vähän. Kuivaa ruhoa. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-84619774614332874922011-06-20T08:48:00.001+03:002011-06-20T08:48:48.503+03:00MatkatunnelmiaPujahdimme hetkeksi pois, aurinkoiseen Toscanaan.
Meri oli välillä sininen, välillä vihreä.
Pinjametsän varjoisassa tunnellissa oli hyvä levähtää.
Pisan torni yllätti kauneudellaan
ja Firenzen Duomo myös.
Maisemat olivat avaria, värikkäitä, syviä -
nyt kaikki täällä näyttää tasaiselta, yksiväriseltä.
Asuimme paikassa, jossa oli lähinnä italialaisia.
Iltaisin lapsille on järjestetty "baby Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-30970600229064414352011-06-07T22:43:00.000+03:002011-06-07T22:43:23.838+03:00LokimerkintöjäSain naapurilta kassillisen raparperiä.
Vein lapset rannalle.
Olin sosiaalisesti taitamaton: tuijotin vihkooni, en puhunut mitään.
Kävin koululla tekemässä kokeen.
Ostin repun.
Sovitin puseroa, jonka luulin olevan kaunis, mutta ei se ollut.
Laitoin pesukoneeseen vaatteita, joita haluan ottaa matkalle mukaan.
Söin suklaata.
Mietin pelkäämistä, kaiken pelkäämistä, epämääräisen Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-2646977884399273162011-06-02T21:45:00.001+03:002011-06-02T21:46:27.773+03:00Kirskuntaa ja kitinääPaju pikkuinen huutaa aivan kamalasti, jos joutuu pienestikään pettymään.
Ja joutuuhan hän. Ruoka on väärää, tekemiset on vääriä ja kertakaikkisen väärin on joutua esimerkiksi menemään nukkumaan. Tai herämään väärässä paikassa - tai kuten joskus - väärässä seurassa (...niin, kuvitelkaapa sitä omalle kohdallenne! :-)).
Timotei on enimmäkseen tasainen, mutta osaa hänkin. Hän saattaa romahtaa Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-78565151174022647112011-06-02T08:08:00.000+03:002011-06-02T08:08:00.750+03:00Haaveilen luumupuustaViidesluokkalaisena istuin toukokuussa takapihalla, jyrkässä rinteessä olevissa portaissa lukemassa historian kokeisiin. Kevään lämpö oli ihanaa. Taisin nauttia myös lukemisesta. Vieressä kasvoi kaksi luumupuuta, jotka kantoivat runsaan sadon punakeltaisia, kirpeähköjä luumuja.
Nyt istun etupihalla auringossa lukemassa opiskelijoiden töitä. Mietin, voisinko istuttaa pienelle nurmikonpalallemme Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-38484700046447433772011-06-01T12:18:00.000+03:002011-06-01T12:18:43.102+03:00KotiäitikesäPaju ja Timotei aloittavat tänään lomansa. Kevään aamut ovat olleet etenkin pienimmällä loppua kohti jo kovasti haikeita ja vaikeita. Hän selvästi tarvitsee kotona olemista, minnekkään kiirehtimättömiä aamuja ja oman perheen kanssa olemista. Pajun sylipäivät siis ohjelmassa :-).
Tämän ensimmäisen aamupäivän olen tehnyt töitä heidän pyöriessä leikeissään ja katsoessa lempiohjelmia telkkarista. Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-54229305817572387572011-05-30T10:13:00.001+03:002011-05-30T10:13:00.559+03:00UudissanaKamine = kamat ja tamineet
Käyttö: Otetaan Pajunkin kamineet mukaan!
Keksijä: TimoteiMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-46157372683193282492011-05-29T19:49:00.000+03:002011-05-29T19:49:44.696+03:00Love StoryToissapäivänä olin muodollisissa juhlissa hienon miehen rinnalla - hän frakissa, minä iltapuvussa... Ohjelma kesti lähes viisi tuntia. Hienoa, vaihteluna hauskaakin ja aika epätavallista tässä elämässä :-).
Eilen vietin saman hienon miehen kanssa 14. hääpäivää (kevyen juhlistamisen ajankohta oli valittu lastenhoitopalvelun saatavuuden mukaan). Matkalla poikkesimme viemään vanhaa mikroaaltouuniaMarikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-54480871796235031982011-05-25T06:57:00.000+03:002011-05-25T06:57:41.405+03:00PaperipäiväEilen olin kokouksessa,
jossa parasta olivat portaat ja vanhan kivitalon tuoksu.
Tänään on paperipäivä, kokouspäivä, nimien ja summien kummallinen päivä,
jota odottamaan heräsin jo aamuvarhaisella.
Jos aikaa jää, teen kysymyksiä.
Jos vielä jää aikaa,
haaveilen.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-57965035475160986152011-05-23T20:09:00.000+03:002011-05-23T20:09:24.698+03:00Omin käsin erämaahanMinulla on paljon papereita, jotka ovat eksyneet tai joilla ei ole kotia. On asioita, joita minun pitäisi arkistoida järjestelmällisesti. Työhön liittyvissä mapeissa on sivukaupalla tietoa ja ideoita, joita en käytä, mutta joista en osaa luopuakaan. Kuitenkin, kun hetken ajan kuvittelin yhden kurssin mapin kadonneen, en ollut pelkästään kauhuissani - olin myös vähän helpottunut.
Tänään etsin Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-67081824758132129802011-05-19T19:07:00.005+03:002011-05-19T19:10:13.573+03:00Tutkimus tekeilläPaju: Onks tää meiän ensimmäinen elämä? Ei oo ihmisellä kun tää yks elämä. (Miettii ja muistelee aiempia keskusteluja kuolemasta.)
... Otetaanko ne lapset ja aikuiset joskus sieltä ilmasta pois?
Marikki: Ai sieltä taivaasta?
Paju: Niin.
Marikki: Niin... se taivas ei oikestaan oo ilmassa, sanotaan vaan että "taivaassa". Se oikeestaan tarkottaa, että Jumalan luona. Kukaan ei oikein tiedä Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-1908936908665408992011-05-16T18:22:00.000+03:002011-05-16T18:22:43.551+03:00Kun pääsin vanhasta, otin uuden.
Voi jee. Voi ei.Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-89146837808335931322011-05-14T18:53:00.000+03:002011-05-14T18:53:54.454+03:00Lasken ajan hintaaMyyn ja ostan aikaa,
mutta en ymmärrä ajan hintaa.
Minulta kysytään: teenkö tämän tällä hinnalla?
Välillä minä kysyn: paljonko maksaisi, jos tekisin tämän verran vähemmän?
Aikaa johonkin.
Aikaa pois jostakin.
Mistä mitat oikeaan vaihtosuhteeseen?
Entä jos ostan kallilla hukka-aikaa?
Entä jos myyn ajan ja kiristyn?Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-41267803289823623142011-05-11T17:16:00.001+03:002011-05-11T17:22:21.557+03:00Vihreä keskiviikkoJoskus käänne osuu vihreään keskiviikkoon.
Lähetän tiedoston ja paksun kirjekuoren.
Toisella suunnalla näpyttelen tunnuslukuja
ja painan tietokoneen nappulaa.
Näin asiat alkavat, päättyvät ja muuttuvat
ajassa, jossa niin moni seikka on mahdottoman
kouriintuntumatonta.
Selkää ei pakota,
eikä pelto leviä edessä raivattuna.
En edes tavannut muodollisen oloista virkailijaa,
kukaan ei tehnyt Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-18473577475450033112011-05-05T23:25:00.000+03:002011-05-05T23:25:57.035+03:00Minussa vilisee uusia ja vanhoja niin, etten ota niistä vielä selvää; seikkailen erilaisilla sivuilla; jollakin on kanahäkki takapihalla, kananmunia kesällä, kanakeittoa talvella; joku on rakentanut talon savesta - hyvin edullisesti vielä; joku sanoo "35 tunnin työviikko olisi ratkaisu" (hän ei asu Suomessa).
Löydän hengästyttäviä sanoja rauhallisessa kirjassa. Löydän sanoja jotka vahvistavat Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-49665825502600097372011-05-05T22:57:00.000+03:002011-05-05T22:57:24.506+03:00Tuntu ennen pysäkkiäSe toinen, joka pidättää minua, on melkein tässä.
Vain muutamia punaisia lauseita enää,
tauko,
uusi lukeminen
kuvia, mielikuvia.
Klik,
matkaan, pois.
Alanko sitten taas hengittää syvemmin?
Riittäkö minusta sitten sanoja tännekin?Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8102617950812142954.post-65154994267593637962011-04-27T22:06:00.000+03:002011-04-27T22:06:12.543+03:00JuuretRaivaan kivet,
kaivan kuopan,
revin juuret,
säilytän hyvän mullan.
Levitän sanomalehteä.
Levitän lehtiä
ja lakastunutta ruohoa.
Levitän multaa.
Mietin korotettuja reunoja.
Luen kasveista,
suunnittelen kehäkukkia
ja maa-artisokkaa.
Jatkanko jotakin,
joka oli ennen minua?
Onko sekin minua?
Enkö ole vain toinen
ja jotain muuta,
vaan myös samaa,
minäkin,
jossakin muodossa
muuntuneena
toistan Marikkihttp://www.blogger.com/profile/04973117276867515033noreply@blogger.com0